Ketä huijaan?

"Söin kans eilen ihan hirveesti!"

"Ahmin illalla melkein levyllisen suklaata!"

"Juu, oon syöny just äsken!"

Miksi pitää huijata? Totuus kun nykyään on, että liiottelen syömisiäni. "Söin hirveesti" tarkottaa että söin niinkuin kuuluukin. Levyllinen suklaata tarkoittaa korkeintaan kahta riviä, niitä vaan pitää liiotella kokonaisen karkkipussin mahaansa tunkeneen ystävän takia. Ettei sille vaan tule paha mieli kun mä en herkkuihin ja ylilyönteihin sorru! Ja mitä vasta äskettäin syömiseen tulee, yeah right... Unohdan syödä. En halua syödä. Ei tee mieli. Oikeastaan, koko ruokahalu on hukassa. Mitä tehdä? Syön kyllä, mutta liian vähän ja liian harvoin.. Mikään ruoka ei sytytä niinkuin ennen. Ennen tää asia meni toisinpäin, koin herkutelleeni hiukan syötyäni joka ilta sen puolikkaan suklaalevyn. Ja vähän jäätelöä pääle. Namnam ja kiitos! Kumminkaan päin tää asia ei kuitenkaan kovin hyvä ole?

Koin kyllä saavuttaneeni nirvanan toissaviikolla ahdettuani masuuni Hesen kerrosaterian, kahdeksan viikon jahkailun jälkeen! ;D

Ja paino ei putoa, sehän nyt on selvää..

Tuulta ja sadetta

Mulla on tässä koko kesän mittaisena projektina ollut hyvän tuulitakin metsästys, joka on oikeestaan alkanut jo viime talvena, mutta ei sen niin väliä... Edellisestä takista meni vetoketju rikki kun ahtauduin siihen jatkuvasti vaikka se oli selkeesti jo liian pieni. Lopulta käytin sitä vaan vetoketju auki. Keväällä etsin uutta takkia, mutta kaikkialla oli tarjolla vaan kevyttoppiksia ja tyydyin semmoseen. Nyt sekin on käynyt liian isoksi ja tarve oikeelle tuulitakille kävi niin suureksi, että oli ihan pakko lähteä Helsinkiin moista metsästämään! Vaatimuksena oli musta väri sekä jonkinlainen tuulen- ja vedenpitävyys. Löydettyäni Stadiumista harmaa-vaaleenpunasen Everestin takin puoleen hintaan, ei värillä enää ollut väliä!

 

 

Kuvien laatu huono ja mallissakin on vielä vähän hiomista, mutta takki on kiva eiks je? ;)

Ulkonäöstä ja sen puutteesta

Meitä ihmisiä on monenlaisia, mutta kaikille yhteistä on todennäkösesti jonkinlainen ulkonäkökeskeisyys. Jokaiselle on varmasti merkitystä sillä minkäväriset hiukset päässä kasvaa (jos niitä edes on), mitkä vaatteet päällensä valitsee tai ylipäätänsä miltä näyttää muiden silmissä. Mä olen aina ollut enemmän tai vähemmän lihava. Ihmiset on tottuneet jo siihen, että mä oon se lihava tyttö, sen kaikki varmasti muistaa. Todennäkösesti vaikka olisin vuoden päästä painoindeksin mukaan normaali, muistaa kaikki mut edelleen sinä isona tyttönä. MUTTA. Entäs jos vaihtaisin kokonaan kaveripiiriä laihduttuani? Kaikki tutustuis siihen uuteen, normaalin kokoseen tyttöön? Kukaan ei vois tietää mun menneisyydestä ellen siitä itse kertoisi. Olisin edelleen kuitenkin omissa ajatuksissani se lihava, joka ei voi pukea päällensä mitä tahansa saatika sanoa kaikkea mitä ajattelee. Tää lihavuus on niin syvälle porautunut takaraivoon, ettei siitä varmastikkaan eroon pääse vaikka olisi lääketieteellisesti ja peilin kautta katsottuna normaalin kokoinen.

Myönnän itse olevani hyvinkin ulkonäkökeskeinen ja -kriittinen. Oltuani monta vuotta väripurkin kautta tummatukkainen oon nyt päättänyt palata takasin omaan vaaleeseen väriini. Ja ai että mä nautin! Tässä asiassa en välittäny muiden mielipiteestä, monen suusta kuului "apua voi ei!" ja muuta marinaa. Tää on mun tukka, miks en sais pitää sitä just sen värisenä kun haluun, jos se tekee mut onnelliseks? Monessa muussa asiassa oonki sitte tehny just niinku oletan muiden toivovan mun tekevän ja näin jälkeenpäin ajateltuna se tuntuu toooodella tyhmältä..

Lihavien pukeutuminen on myös asia, joka on aina järkyttänyt ihmisiä. Saatan itekkin kattoa vähän pahalla (toisinaan täysin vahingossa) lihavia ihmisiä jotka ei tajua milläänlailla pukeutua kropalleen armollisesti. On sitä tullut itsekin käytettyä liian pieniä/huonostia istuvia vaatteita, mutta kun toisilla on päivästä toiseen ne liian kireet legginssit, kaverinaan liian lyhyt paita? Oikeella pukeutumisella saa kuitenkin  kadotettua kropasta jonkin verran niitä ylimääräsiä kiloja...

Mä itse tykkään shoppailla vaatteita, meikata, laittaa kynsiä ja hiuksia ja pukeutua hyvin. Siltikään en tunne välttämättä aina olevani edes siedettävän näköinen. Aina on jotain vikaa kropassa tai hiuksissa tai ihanmissävaan. Toivon, että tällä kertaa laihtuessani ja kunnon noustessa opin arvostamaan ja pitämään omasta kropastani enemmän ja näkemään itseni uusin (itsevarmemmin) silmin!

Onko teille kavereiden mielipiteillä väliä ulkonäkönne suhteen?

Miksi?

Can't B Fit?

Miljoonas kerta toden sanoo! Eli alotetaas tämäkin blogi alusta, taaaaas.. :) Asiasisältö pysyköön suht samana, tarkotus olis jaaritella kaikesta maan ja taivaan välissä. Päällimäisenä aiheena tällä hetkellä lienee painonpudotus, sillä se on kuitenkin aikaavievin asia tämän tytön elämässä tällä hetkellä. Lähtöpainosta kesän alusta on tultu alaspäin jo 16kg, joten tästä lienee hyvä jatkaa? Tarkoitus olis päästä tästä vielä sellaiset 15kg alaspäin ensi kesään/syksyyn/talveen/mihinlie mennessä, sekä sen jälkeen saada tähänkin ruhoon näkyviä lihaksia. Apuna tässä projektissa on kuntosali sekä pururata, jotka molemmat tullee kenties liiankin tutuiksi tulevan vuoden aikana!

Ens kesänä ei ehkä näytetä enää tältä? ;)